Maistuisiko ruokalusikallinen kanelia tai lasillinen tabascoa? Vaarallisia temppuja, itsetuhoiseen käytökseen yllyttämistä ja inhottavia jekkuja. Netin kautta leviävät haasteet tavoittavat paljon yleisöä ja tuntuvat välillä herättävän sitä enemmän huomiota, mitä älyttömämpiä tai äärimmäisempiä ne ovat. Jutut leviävät lasten puheissa myös kouluun, nuorisotyöhön ja kerhoihin. Myös perinteinen media tarttuu aiheisiin hanakasti, saahan uhkaavista villityksistä vetäviä otsikoita. Fiksut ja mukavat haasteet päätyvät harvemmin lööppeihin.

Huoli voi viedä ammattilaisetkin mukanaan. Olen esimerkiksi ollut vetämässä opettajien koulutusta, jossa yksi ryhmistä ei kyennyt toimimaan annettujen ohjeiden mukaisesti, kun kohutun nettihaasteen shokkiyksityiskohdilla mässäily vei suurimman osa ajasta ja energiasta. Kauhistelu ei kuitenkaan auta tässä(kään) asiassa, vaan voi päinvastoin pahentaa lasten huolta. Mitä sitten ammattilaisena voi tehdä, jos näkee tai kuulee juttuja vaarallisista villityksistä?

Toimi näin:

  • Pidä pää kylmänä ja suhteuta asia laajempaan kehykseen. Esimerkiksi Yhdysvalloissa satoja nuoria kuljettajia kuolee vuosittain ajettuaan humalassa autokolarin. Silti jokaista kuolemaa ei kohista maailmalla erikseen, vaikkei humalassa kolarointi ole sen luonnollisempi kuolinsyy kuin epäonnistunut nettitempaus. Media rakastaa uutisoida mediasta, ja nettiin liittyvistä ongelmista tulee nopeasti maailmanluokan uutisia. Nettihaasteisiin liittyvien onnettomuuksien uutisarvo kertookin osittain myös niiden harvinaisuudesta.
  • Puhu asiasta vain sen verran kuin on tarpeen. Usein hurjissa jutuissa kyse on huhuista, eikä mitään laajempaa ilmiötä ole olemassakaan. Haasteuutisoinnin paradoksi on siinä, että mitä enemmän puhutaan, sitä useampi lapsi ja nuori asiasta kuulee. Tällöin on mahdollista, että tilanne kääntyy hyvän tarkoituksen vastaiseksi ja joku saa kimmokkeen oikeasti kokeilla jotain vaarallista. Esimerkiksi nuorten itsemurhista uutisoinnin tiedetään liittyneen todellisiin tekoaaltoihin.
  • Jos asia tulee tietoosi suoraan lapsilta ja nuorilta, on sitä tietysti käsiteltävä. Ensin on syytä selvittää, onko koko jutussa perää. Entä miten lapset ja nuoret itse suhtautuvat? Osa voi kokea haasteet kiehtovina, osa taas jutut niistä pelottavina. Pelokkaita on syytä rauhoitella, yli-innokkaiden kanssa taas käydä läpi jutun järkevyys. Jos on syytä epäillä jonkun todella suunnittelevan tai tehneen jotain vaarallista, asiaan täytyy puuttua yhdessä kodin kanssa. Äärimmäinen käytös tai kyvyttömyys arvioida temppujen vaarallisuutta voi kertoa laajemmistakin ongelmista lapsen tai nuoren elämässä.
  • Älä levitä turhaa paniikkia. Jos osa lapsista hermoilee huhusta, ei välttämättä ole tarpeen käsitellä sitä kaikkien kanssa. Jos asiasta täytyy tiedottaa koteihin, pysy tiukasti asiassa. Onko jotain tapahtunut, vain onko aiheesta vain kiertänyt juttuja? Painota lapsille, että aikuiselle saa aina kertoa mieltä painavista asioista. Huoltajien tulisi välttää ylireagointia: jos lapsella on syytä pelätä ikuisuudenmittaista nettikieltoa pienestäkin erheestä, hän ei taatusti kerro tekemisistään kotona.

Vaikka haasteet leviävät netin kautta, ne eivät ole uusi tai vain netissä tapahtuva ilmiö. Kauhu, urbaanilegendat ja typerätkin rohkeus- ja muut testit ovat olleet elimellinen osa nuorisokulttuuria paljon ennen netin videopalveluitakin. Omassa lapsuudessani oli muotia pelata pokeria, jossa joka kierroksella häviäjä joutui juomaan tuopillisen vettä. Kukaan ei tainnut kertoa, että kohtuuttomasta vedenjuonnista voi seurata myrkytys. Kesäleireillä taas usein syötettiin oksettavia epämääräisiä mössöjä osana ”leirikastetta”.

Tosiasia on, että kukaan ei oikeasti kuole tai loukkaannu netissä, vaan livenä. Siksi onkin tärkeää muistaa käydä lasten ja nuorten kanssa läpi ihan perusasioita turvallisuudesta ja rohkeudesta: Mikä ero on esimerkiksi hölmöllä ja harmittomalla tempulla (jäävettä päälle) ja hölmöllä ja hengenvaarallisella tempulla (kiehuvaa vettä päälle)? Millaisia asioita ei tehdä, vaikka toiset kuinka yllyttäisivät, ja missä menee sallittujen ja kiellettyjen jekkujen rajat. Rohkeus kieltäytyä typeryyksistä ja tukeutua aikuisiin tarvittaessa ovat jokaiselle lapselle tärkeitä taitoja, niin netissä kuin sen ulkopuolellakin.

Lisälukemista:

Hanna Nikkanen, Longplay: "Kauhea tapaus"

Anna Egutkina, Iltalehti: "Asiantuntija itsemurhapelistä: 'Tässä on herätetty turhaan huoli nuorten itsemurha-aallosta'"

Saara Salomaa
erityisasiantuntija
Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Mediataitokoulun blogi

Mediataitokoulun blogista löydät kirjoituksia, joissa pohditaan ajankohtaisia mediakasvatukseen ja mediankäyttöön liittyviä ilmiöitä. Blogikirjoitukset tarkastelevat mediaa eri näkökulmista kirjoittajan asiantuntemuksen mukaan. Blogiin kirjoittavat pääasiassa Finnish Safer Internet Centren työntekijät, mutta myös vierailevat tähdet.

Mediataitokoulun blogiarkisto

Mediataitokoulun vanhalta blogialustalta löydät 40 blogikirjoitusta vuosilta 2012-2015.